Mistä tiedän olevani päihtynyt

Nykyään kun alkoholituotteita tulee nautittua huomattavasti vähemmän huomaan olevani niistä vähäisistä enemmän päissäni kuin vastaavasta määrästä vanhaan ”hyvään” aikaan.

Valitettavasti myös arviointikykyni humalatilan asteesta on muuttunut. Suunta on hindsight 20/20.

Jos tuuri käy oman päihtymyksen asteeni tunnistan siitä että tulee pakottava tarve lähetellä erittäin sentimentaalisia tekstiviestejä ystäville. Koska niiden sisältö on poikkeuksetta sama voisin ihan hyvin tehdä puhelimeeni valmiiksi yhden viestin mitä sitten lähetellä, säästyisi se päänsäryn hankkiminen kun yritän tihrustaa pikkuruista puhelimen näyttöä ja osua näppäimille. Tuon tilanteen tunnistaminen ei kuitenkaan mitenkään vaikuta siihen ettenkö niitä viestejä lähettäisi. Alkolukko puhelimeen, kiitos!

Valitettavan myöhään tulee myös se ymmärrys että herranjestas, mähän puhun ihan kaameeta soopaa. Tämä iskee tajuntaan seuraavana päivänä kun olen juuri paistatellut vähintään itselleni että olinpa asiallinen ja tulipa käytyä syvällisiä keskusteluja. Ja sitten muistan avautuneeni jostain a) typerästä b) aivan liian henkilökohtaisesta parhaimmillaan jollekin käytännössä tuntemattomalle. Toisaalta tästä aiheutuva häpeän puna kivasti tasapainottaa krapulan tuomaa kalpeutta.

Tarkemmin ajatellen. Näinhän se on aina mennyt.

Uusia asioita

Nämä asiat olen oppinut lapseni syntymän jälkeen:

1. Mihin tahansa keskusteluun pystyn ujuttamaan alle kolmentoista sekunnin informaation siitä että vauva on tullut taloon. Tämä tiedonmurunen kiinnostaa varmasti kovasti kaupan kassoja.

2. Lasten särkylääkepaketit ovat ylimaallisen söpöjä mutta sisällöltään täydellisen hyödyttömiä aikuisen krapulaan. Kukaan ei jaksa niellä niin paljon pillereitä kuin olisi tarpeen.

3. Noin 600 valokuvaa nukkuvasta vauvasta ei ole kiehtovaa katseltavaa kenestäkään muusta.

4. Keskustelut erinäisistä eritteistä eivät ole mielenkiintoisia edes minusta itsestäni ja silti ajaudun niihin pakonomaisesti.

5. Järjettömiksi pelotelluille vanhemmille voidaan myydä mitä tahansa lisäämällä sana ”turva” tuotteen nimeen. Onneksi järkeä on lähtökohtaisesti sen verran vähän että turvahuuhtelukannu (29,80 eur) jäi kaupan hyllylle. Lapseni saa tottua siihen että joskus, jonain päivänä, shampoo saattaa kirvellä silmiä.

6. Nesteen tiputtaminen ranteelle lämpötilan tarkistamiseksi on aika naurettavaa kun on kyse omasta juomasta.

7. Sarkasmiin, ironiaan ja suoranaiseen vittuiluun taipuvainen luonteenlaatu ei ole eduksi kun täyttää sosiaaliviranomaisten kaavakkeita. Oikea vastaus kysymykseen alkoholinkulutuksesta ei ole lainata Petri Nygårdia ”lempijuoma, no vittu ilmanen”.